Todellista rakkautta ja ykseyttä?

Viime viikkojen aikana Jyväskylän seurakuntien ja järjestöjen illoissa ja kokoontumissa on vieraillut porukkaa, jotka ovat kyseenalaistaneet seurakuntien toimintatapoja. Etenkin alkuseurakuntayhteys on noussut heidän painotuksissaan kovasti esille. Hyviä asioita todellakin, mutta moni on kokenut, että näiden asioiden varjolla on pyritty tuomaan esille evankeliumia, joka poikkeaa Raamatun ilmoittamasta. Jokainen koetelkoon itse, mistä asiassa on kyse. Alla eräs kokemus tällaisesta kohtaamisesta:

-Mikko-

Eräässä kristillisessä nuorten tilaisuudessa minun ja erään minulle ennestään tuntemattoman miehen välille virisi keskustelu. Tämä keskieurooppalainen, keski-ikäinen mies oli kyseisessä seurakunnassa ensimmäistä kertaa. Vedoten Jeesuksen sanoihin mies painotti ennen kaikkea kristittyjen ykseyttä ja keskinäistä rakkautta ja totesi, että nykytilanne – se, että kristityt ovat jakaantuneet eri kuppikuntiin eivätkä muutenkaan elä läheisessä yhteydessä niin kuin alkukristityt – on maailmalle todistuksena siitä, ettei totuutta ole.

Sitten pöytäämme istui eräs ystäväni, joka hiukan taitamattomastikin keskeytti sen, kun keskustelukumppanini oli lukemassa minulle erästä raamatunpaikkaa. Ystäväni alkoi tohkeissaan kertoa unesta, jonka oli nähnyt. Uni oli ollut hänelle hyvin poikkeuksellinen, ja ystäväni koki, että Jumala oli puhunut sen kautta. Tämän jälkeen keskieurooppalainen
mies kysyi ystävältäni, miksi hän oli kertonut unestaan. Ystäväni vastasi tähän jotain unen erityisyydestä ja sen viestistä. Tähän mies kuitenkin vastasi: ”Mutta mitä tekemistä sillä on sen kanssa, mitä minä luin?”. Ystäväni joutui toteamaan, ettei ollut itse asiassa kuullut, mitä mies oli lukenut. Mies huomautti, että hän olisi voinut lukea uudelleen ja kysyi: ”Onko sinun unesi tärkeämpi kuin se, mitä luin?”. Vaillinaisella englannin kielellään ystäväni sanoi, ettei
hän oikein ymmärtänyt kysymystä. ”Onko sinun unesi tärkeämpi kuin Jumalan sana?”, mies intti ja rupesi tekemään lähtöä. Viimeistään tässä vaiheessa sisälläni kiehui ja sanoin miehelle jotain poikkipuolista. Mies ei selvästikään vakuuttunut, vaan hyvästeli meidät ja lähti turhautuneena tiehensä.

Jatkoin keskustelua ystäväni kanssa, mutta äsken tapahtunut jäi kaihertamaan mieltäni. Mies oli puhunut todellisesta rakkaudesta ja kristittyjen ykseydestä, mutta samalla hän kohteli ystävääni, hänelle tuntematonta ihmistä, tuolla tavalla. Oliko tämä nyt sitä todellista rakkautta? Edistikö tämä kristittyjen välistä ykseyttä? Opin kyllä jotain siitä, mitä mies sanoi, mutta hänen käytöksestään tulee mieleeni kohta 1. Korinttilaiskirjeen 13. luvusta: ”– – vaikka tuntisin kaikki
salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään – – Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus – – ei käyttäydy sopimattomasti”. Mies oli tuossa tilanteessa niin ihastunut omaan asiaansa, että tärkein se, mitä hän kristityiltä penäsi, oli hukassa. Mies kertoi myös Jeesuksen olevan meidän kristittyjen esimerkki, mikä on aivan totta, mutta olisiko Jeesus käyttäytynyt äskeisessä tilanteessa noin?

-Panu-